10

Lainvalmistelun koulutusohjelma: Ihanteet ja vaihtoehdot puntarissa

posted on

Anssi Keinäsen näkemys vaihtoehtojen ja vaikutusten arvioinnin nykytilasta lainvalmisteluprosessissa ei ole mairitteleva. Vaihtoehtoisia sääntelykeinoja, kuten kannustimia tai itsesääntelyä, ei hänen mukaansa punnita riittävästi.

Myös sääntelyn vaikutusten arvioinnin pitäisi olla mukana koko prosessin ajan. Yleensä vaikutuksia tarkastellaan liian myöhään, siinä vaiheessa, kun lakiteksti on käytännössä jo valmis, Keinänen huokaa.

Hän ei kuitenkaan syytä lainvalmistelijoita.

Suurin osa kurssilaisista ja yleisestikin lainvalmistelijoista on juristeja, joille on yliopistossa opetettu vain pykälien kirjoittamista. Vaihtoehtojen ja vaikutusten arviointia ei käydä läpi lainkaan, Keinänen huomauttaa.

Sosiologit ja taloustieteilijät mukaan

Kattavamman oikeustieteellisen koulutuksen lisäksi Keinänen ehdottaa ratkaisuksi useampien ammattiryhmien ottamista mukaan lainvalmisteluun.

"Ministeriöissä pitäisi olla lainvalmistelijoina enemmän esimerkiksi sosiologeja ja taloustieteilijöitä, jotka tuottaisivat empiiristä tietoa päätöksenteon tueksi."

Myöskään lainsäädännön ihanteita ei Keinäsen mukaan mietitä koulunpenkillä tarpeeksi. Hän haluaa opettaa kurssilaisille, miten lainsäädännön tausta-ajatukset ja tavoitteet tuodaan esiin lakitekstissä. Tunneilla on käyty läpi vanhoja hallituksen esityksiä, joista on tarkasteltu esimerkkejä sekä hyvin että huonosti laadituista perusteluista.

Tavoitteenani on, että kolmannen moduulin käytyään lainvalmistelija tunnistaisi ja osaisi perustella, milloin säänneltävästä asiasta tarvitaan laki, ja milloin voidaan harkita kevyempiä keinoja, Keinänen tiivistää.

Poliittinen ohjaus määrää askelmerkit

Keinänen kuitenkin tietää, että monesti vaihtoehdottomuuden taustalla on vahva poliittinen ohjaus ja ettei arviointia ole aina käytännössä mahdollista tehdä ihanteiden mukaan.

Ratkaisut annetaan liian usein ennalta. Yksittäisestä lainvalmistelijasta tulee mekaaninen toimija, jonka työ menee pelkäksi pykälien kirjoittamiseksi, kun hänen ei itse anneta miettiä vaihtoehtoja, Keinänen harmittelee.

Hän näkee ongelmana myös liian pienet resurssit: lainvalmistelijoilla on liian kiire suhteessa asetettuihin vaatimuksiin.

Ajatustenvaihtoa puolin ja toisin

Keinänen pitää kokeneiden lainvalmistelijoiden kouluttamista mielenkiintoisena ja haasteellisena.

"Elän itse yliopistomaailmassa, ja joskus huomaan, että omat ajatukseni ovat liian kaukana arjen realiteeteista. On mukavaa, että pääsen kurssilla keskustelemaan käytännön työtä tekevien lainvalmistelijoiden kanssa."

Keinäsen mukaan hänen tehtävänsä kurssilla ei olekaan tuputtaa "oikeaa tietoa" vaan antaa virikkeitä.

Me tutkijat emme kerro lainvalmistelijoille, miten homma pitäisi hoitaa, vaan olemme samassa veneessä miettimässä vastauksia ongelmiin. Ajatustenvaihto on kaksisuuntaista, Keinänen muistuttaa.

"Viime vuosina laajentunut lainvalmistelun tutkimus heijastuu ennen pitkää myös käytäntöön. Toisaalta käytännön ongelmat on tärkeää tuoda tutkijoiden tietoon."

Kurssilaiset kouluttavat myös toisiaan jakamalla hiljaista tietoa. Keinäsen mielestä lainvalmistelukurssin suurin anti onkin kurssilaisten välinen ajatustenvaihto.

"Lainvalmistelijoiden on hyödyllistä huomata, että omat ongelmat eivät ole uniikkeja ja että kollegat painivat samojen asioiden kanssa. Kurssilla mietitään yhdessä, miten ongelmakohtia voidaan ratkoa ja mitä omista ja muiden tekemistä virheistä voidaan oppia."
 
Teksti: Oikeusministeriö / viestintä, 6.3.2014

| Categories: Koulutus, HAUS, Valtionhallinto | Tags: | View Count: (2391) | Return

Post a Comment