30

VALTIO-JUST: Pekka Hallberg arvoista, virkamiehen ja hallinnon muutoksesta sekä hyvästä johtajuudesta

posted on



Luentonsa aikana Hallberg käsitteli muun muassa etiikkaa ja arvoja, hallinnon paikkaa ja hyvän hallinnon periaatteita, sekä hyvää johtajuutta. Kuulijoita suuresti inspiroineen puheenvuoronsa jälkeen luennoitsija jäi vielä hetkeksi keskustelemaan suomalaisista virkamiehistä, virkamiesten ja hallinnon etiikasta, korruptiosta sekä suomalaisen oikeusvaltion vientipotentiaalista.
 
Säätämällä ja kieltämällä ei viedä yhteiskunnan kehitystä eteenpäin eikä luoda yhteisiä arvoja

Arvot ja ”oikea suomalaisuus” ovat nousseet yhteiskunnallisessa keskustelussamme viime vuosina yhä useammin esille. Pekka Hallberg toteaa, että arvokeskustelua käydään toki muuallakin ja erityisesti arvokeskustelu on agendalla niissä, kenties sodan ja poikkeusolojen runtelemissa maissa, joissa on pakko kehittää toimivaa talousjärjestelmää ja luoda uusia, yhteisiä arvoja.

Arvoista keskusteleminen on kuitenkin suomalaisessa julkisessa hallinnossa uudempi ilmiö. Hallberg selittää taustaa sillä, että hallinnon arvot ovat olleet melko vakiintuneet ja meillä on valinnut vanha ja kunnollinen lainalaisuuden periaate: Suomessa on totuttu luottamaan lakiin ja julkiseen valtaan. Tilanne on kuitenkin muuttunut. Hallinto on laajentunut useammalle alalle, se on avautunut kansainvälisesti, eivätkä virkamiehemme ole enää kovin yhtenäistä joukkoa, jolla olisi sama tausta. Siksi arvokeskustelua tulee ehdottomasti käydä myös hallinnossa, Hallberg painottaa.

Sitä mukaa kun Suomi on avautunut maailmalle, maasta on Hallbergin mukaan on tullut moniarvoisempi. Hallberg kuitenkin täsmentää, että tämä ei johdu vain ulkomaalaisten määrän lisääntymisestä, vaan ylipäänsä yhteiskunnassamme on yhä enemmän eri tavalla ajattelevia ihmisiä.

"Sellainen vanha yhteisöllisyys, nuorisoseuraperinne on vähitellen rapautunut. Sen sijaan kaikki haluavat yksilöllisiä, omia elämyksiä ja vapaa-aikaa. Näen kuitenkin, että meillä on vielä yhteinen arvomaailma ja erityisesti kansainvälisissä vertailuissa olemme varmaankin ihan sellainen esimerkkimaa".

Hallberg pohtii, että yksilöllisyys ja itsemääräämisoikeuden korostuminen eivät kuitenkaan välttämättä lähde eri maaperästä.

"Uskon, että oikea ja väärä, ja mikä on yhteisesti hyvää ja mikä pahaa, nämä ovat edelleen suunnilleen samoja."

Ehkä hieman yllättäenkin, Hallbergin taustan huomioiden, hän näkee, että kehitystä ei voi viedä eteenpäin säännöksillä ja säätämällä. Hallbergin mukaan suurin painoarvo on ennaltaehkäisevillä toimilla, koulutuksella ja sivistyksellä, kansalaisten omalla ymmärtämisellä siitä, mikä on oikein ja väärin. Sanojensa tueksi Hallberg ottaa esimerkin Platonin teoksesta Lait, jossa kolme vanhaa viisasta mietti mikä on toiseksi paras yhteiskunta. He lopulta päätyivät siihen, että ko. yhteiskunta on sellainen, jossa ihmiset itse ymmärtävät koulutuksen sekä yhteisten arvojen avulla instituutioiden, lain sekä yhteisten tavoitteiden merkityksen. Niitä ei täten tarvitse tehdä pakolla.

"Se on tietysti sitä vanhaa antiikkia. Nykyään, kun kaikki eivät enää ajattele samalla tavalla ja joku haluaa tehdä toisin, siis ihan tietoisestikin rikkoo lakia, niin tarvitaan pakottavia säännöksiä enemmän. Mutta kyllä tässä globaalissa maailmassa ennaltaehkäisy on hirveän tärkeää, että sitä ymmärtää itse identiteettinsä ja arvonsa, mikä on hyvästä ja mikä on pahasta."

Yhtenä esimerkkinä ennaltaehkäisevien keinojen tarpeesta Hallberg ottaa korruption kitkemisen:

"Korruption kitkeminen on ehkä se suurin kynnys. Ei se onnistu rikoslailla ja kovilla tuomioilla; maailma on täynnä tällaisia esimerkkejä, että korruptio vain rehottaa, ellei tule tarpeeksi avoimuutta ja keskinäistä luottamusta. Millä sinä kytket pois ihmisten väliltä epäasiallisia vaikuttamisen keinoja, ellei meillä ole avoin yhteiskunta, joka osoittaa, että tuo tekee väärin? Ennaltaehkäisevät keinot ovat paljon tärkeämpiä kuin jälkikäteiset korjaamisliikkeet."

Hallberg toteaakin, että Suomen suuri vahvuus on, että olemme edelleen kiistaton ykkönen maailmassa sekä sananvapauden että korruptiovapauden kannalta. Pelkkä länsimainen yhteiskunta ei Hallbergin mukaan takaa korruptiovapautta, eikä tarvitse mennä edes kovin kauas, kun tilanne on toinen.

Virkamiehen muuttunut toimintaympäristö ja muuttuva rooli – suuri kertomus kateissa?

Pekka Hallbergia on erityisesti mietityttänyt ns. suuren kertomuksen (grand narrative) hahmottaminen tilanteessa, jossa tietoa on paljon, tieto on pirstaloitunut ja sitä tulee koko ajan lisää monista lähteistä.

"Meillä on nykyään hirveästi tietoa, sitä saa joka paikasta, mutta miten hahmottaa maailmankuva? Se on mielestäni yksi laatujournalismin päätehtävistä: hahmottaa suuri kuva ja missä mennään. Mikä on väärää ja mikä oikeaa informaatiota, mikä tärkeää ja mikä ei."

Hallbergin mukaan sama pätee myös julkiseen hallintoon: johtajan pitää hahmottaa viraston tilanne ja sen tehtävät. Hänen pitää osata operationalisoida, pukea puheet teoiksi.

Yksittäisen virkamiehen toimintaympäristö ja työn sisältö ovat muuttuneet ja yhä muuttumassa entistä monimutkaisemmaksi. Erityisesti virkamiesvastuu ja viranomaisen tiedonantovelvollisuus ovat koetuksella, ja virkamieheltä vaaditaankin osin uudenlaista työotetta. Hallbergin näkemyksen mukaan virkamiehellä on tiedon jakamisen velvollisuus, mutta se ei ole enää pelkkää vastaamista, jos joku sattuu kysymään. Tiedon räjähdysmäinen kasvu, Twitter, Facebook ja muut mediat kääntävät Hallbergin mukaan virkamiesvastuun toisinpäin:

"Virkamiehellä pitää olla aktiivinen huoli ja vastuu siitä, että se kuva, joka virastosta tulee, on oikea. Eli se kokonaisraami, se suuri kertomus siinäkin hahmottuu. Tämä on oikeastaan ihan uusi informaatiostrategia: ei saa jättäytyä siihen, että muut kysyy ja kertoo, vaan virkamiehen pitää itse osallistua – muuten se ei toimi."

Nykytilannetta ja muutosta ei voi ymmärtää ilman historiallista perspektiiviä. Hallberg palaa hieman menneeseen, kun pohdimme suomalaisen virkamiehen stereotypiaa. Suomalaisen virkamiehen yhtenäinen arvomaailma ja toimintatavat juontavat juurensa jo autonomian aikaan, kun Suomea kasvatettiin valtiona. Virkamiehille oli virkatutkinnot ja koulutus, joka sisälsi filosofiaa, eettisiä arvoja ja virkatehtävien hoidon lisäksi myös virassa tarvittavaa korkeaa virkamiesmoraalia. Tavoitteena oli kasvattaa korkeatasoinen, sivistynyt virkamieskunta, joka tekisi Suomesta vahvan, ns Pietarin puskurialueen itään ja länteen. Tämä onkin Hallbergin näkemyksen mukaan kantanut pitkälle. Suomessa on totuttu ajattelemaan, että virkamieskuntaan liittyy jatkuvuus: suomalaiset virkamiehet ja luotettava hallinto eivät heilu politiikan tai päivän uutisten mukana.

Nykyhallinto ei kuitenkaan ole vain lakien täytäntöönpanokoneisto tai tiettyjä tehtäviä. Hallintoon ja virkamiesten työhön on tullut paljon lisää palvelutehtäviä, osallistumista, taloudellisia toimintoja ja kaikkea muuta. Hallinto on laajentunut ja se on hyvin suuri tekijä, mukana kaikenlaisessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Kaikki ihmiset tapaavat jatkuvasti julkista hallintoa esimerkiksi sairaaloissa ja verotuksessa, ja kaikessa meidän ympäristössämme näkyy viranomaistoiminnan tuloksia. Hallberg pohtii, että muuttuneen hallinnon myötä ehkä hieman vanhakantainen ajatus tietynlaisesta virkaan liittyvästä käyttäytymiskulttuurista ei enää päde.

"Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että sieltä taustalta pitää löytyä ne samat periaatteet ja lainalaisuus. Lainalaisuus on ihan kaikessa virkatoiminnassa mukana, lakia pitää noudattaa ja se luo rajat. Laki on kuitenkin usein väljä, eikä riitä, että virkamiehellä on pelkät rajat: niiden rajojen sisällä pitää löytää oikea, oikeudenmukainen ja hyvä tapa toimia. Siinä eettinen ja arvokeskustelu on ihan välttämätöntä. Ei riitä, että et tee virheitä, vaan virkamiehen tulee osata tehdä oman toimialan sisällä myös hyvää tulosta, johon luotetaan.  Pitää olla reaktiivisuuden sijaan proaktiivinen. Tässä oikeastaan tiivistettynä se, miten viranhoito on viimeaikoina muuttunut."


Hallinnossa ja johtamisessa pitää olla tilaa ihmisten kohtaamiselle

Tulevaisuuden virkamiehen pitää osata seurata kehitystä ja olla silmät auki. Hänen pitää osata nähdä tulevaisuudenkuva ja hahmottaa, mitä hän voi tehdä siihen nähden hyvin omassa virassaan, Hallberg hahmottelee. Johtavissa viroissa pitää lisäksi osata huolehtia omasta porukasta, henkilökunnasta. Pitää osata jakaa ennen kaikkea tasapuolisesti tehtäviä sekä tukea alaisia. Hallberg pohtii omaa aiempaa rooliaan johtajana ja esimiehenä ja toteaa, että itse kukin tarvitsee ajoittain tukea. Hän pitää tärkeänä, että johtaja tukee niitä, jotka eivät ihan välttämättä omin voimin pärjää. Toisaalta johtajan tulee rohkaista niitä, jotka tekevät enemmän ja joiden jaksaminen on sillä tavoin koetuksella.

Hallberg toteaa painokkaasti, että oikeudenmukaisuuden idea on hallinnossa a ja o. Oikeudenmukaisuus ei kuitenkaan Hallbergille tarkoita tasapäistämistä vaan sitä, että koska ihmiset ovat erilaisia, johtajan pitäisi ottaa osata huomioon olosuhteet. Julkisen vallan hoitoon liittyy Hallbergin mukaan lisäksi se erityispiirre, että pitää pitää erityisesti huolta niistä, joilla ei mene niin hyvin. Julkisen vallan hoitajalla pitäisi aina olla sosiaalinen omatunto.

Hallberg korosti johtajille pitämässään luennossa, että työyhteisössäkin pitäisi olla tilaa ihmisten aidolle kohtaamiselle. Myös hallinnossa pitäisi ihmisen tulla ihmisen luo, eikä lähteä siitä, että virkamies kohtaa kansalaisen. Viranhoidossa on tietyt roolit, mutta alaisten kanssa voi olla ystävä. Johtaja voi myös olla hyvinkin epämuodollinen, kuten soitella pikkujouluissa haitaria, kuten Hallberg toteaa naurahtaen itse tehneensä, mutta johtajuutta ei voi antaa pois. Johtajuus voi olla demokraattista johtamista, kaikkien kuulemista, mutta lopulta jonkun pitää aina tehdä päätös ja näyttää suunta, mihin ollaan menossa - se on johtajan työtä.

Muuttuneita hallintoon kohdistuvia vaatimuksia ja johtajuutta pohtiessaan Hallberg muistuttaa, että positiivisella työilmapiirillä ja hyvällä, ihmistä arvostavalla johtamisella on merkitystä myös tuloksen kannalta: jos alainen kokee, että häntä kuullaan ja ymmärretään, hän antaa työntekijänä paljon. Jos ihmiset luottavat johtajaansa, he tekevät usein mielellään vielä pyydettyä enemmänkin. Jos taas ilmapiiri on negatiivinen, työntekijä ei oikein tiedä mitä häneltä odotetaan ja pitää varoa esimiehen erilaisia mielialoja, työntekijä pinnistelee ehkä johonkin saakka, mutta ei taatusti tee yhtään ekstraa.

Valtionhallinnon olemuksen Hallberg summaakin seuraavasti:

"Virasto ei ole seinät eikä instituutio, vaan virasto on sitä, mitä ne ihmiset ovat. Virastolla voi olla joku tehtävä, joka sille on annettu, mutta ihmisethän sen tehtävänkin lopulta suorittavat."

Oikeusvaltiosta Suomen vientivaltti?

Pekka Hallberg on erityisesti eläkkeelle jäätyään tuttu näky maailmalla. Hän vie suomalaisen oikeusvaltion esimerkkiä maihin, joista se vielä puuttuu. Hän toteaa, että Suomessa on paljon sellaisia, maailmalla tärkeitä asioita, joiden puolesta me voimme puhua. Esimerkkeinä hän mainitsee lainalaisuuden pitkän perinteen, hyvän vallanjaon tasapainon ja valtiosääntöuudistuksen, hallintomenettelylain, hallinnon hyvät periaatteet sekä hallinnon oikeusturvajärjestelmän, yksilön oikeusturvan vallankäyttöä vastaan. Hallberg on kiertänyt puhumassa ja julkaissut kirjoja muun muassa Kiinassa, viidessä Keski-Aasian maassa ja Venäjällä. Kiinnostus Suomeen ja suomalaiseen oikeusvaltion kehitykseen on hyvin suurta ja häneltä kysytään erityisesti miten yhteiskuntamme toimii ja mitkä ovat julkisen vallan toimivat osat. Suomen ja kehityksemme taustalla on tietysti pohjoismainen yhteiskunta. Suomen avoimuus, korruptoitumattomuus ja sananvapaus – ne kiinnostavat.

Hallberg haluaa kuitenkin korostaa, että maailmalla ei voi liikkua opettajana, sormi pystyssä. Hän toteaa kokemukseensa nojaten ja suuriakin muutoksia läheltä seurattuaan, että kaikissa muutoksissa menee oma aikansa ja projektit voivat olla hyvinkin pitkiä.

"On tärkeää, että maailmalle mennään aina kunkin maan ehdolla, ja hyvin tärkeää on muiden kuuntelu. Pitää olla utelias, olla kiinnostunut siitä mitä tapahtuu ja yrittää paneutua asiaan. Sen jälkeen voi kertoa omista kokemuksistaan. Kun tulokset ovat vakuuttavia, kyllä ihmiset kiinnostuvat. Sillä tavalla se menee."

Lisätietoja VALTIO-JUST-ohjelmasta: koulutuspäällikkö Reijo Lindh

Teksti ja kuvat: Janina Himberg

| Categories: Koulutus, HAUS, Valtionhallinto, Asiantuntija | Tags: | View Count: (4890) | Return

Post a Comment