29

Kansallisarkiston Aino Heikkinen - yksi HAUSin henkilökiertolaisista: mitä opin, mitä kehittäisin?

posted on

AinoHeikkinen_henkil...

Henkilökierto

Aloitin puoli vuotta sitten osittaisen henkilökierron HAUS kehittämiskeskuksessa. Olen pohjaviraltani Kansallisarkistossa henkilöstöpäällikkönä. Teimme HAUSin kanssa sopimuksen, jonka mukaan olen 40 % Kansallisarkistossa ja 60 % HAUSissa. Käytännössä järjestely on joustanut kumpaankin suuntaan tilanteen mukaan. Kansallisarkisto laskuttaa osan palkasta HAUSista jälkikäteen.

Miksi hakeuduin henkilökiertoon?

Olin ehtinyt tehdä n. 10 vuotta HR-tehtäviä ennen henkilökiertoa. Sitä ennen olin vuosia arkistoalalla esimiestehtävissä. Henkilöstöhallinnossa vastaan sekä ”kovasta” että ”pehmeästä” HR:stä. Koska halusin kehittää itseäni nimenomaan osaamisen johtamisen tehtävissä, HAUS tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Organisaatio oli minulle aikaisemmin tuttu vain asiakkaan näkökulmasta. Olen tehnyt VALTIO-JOKOn, työnantajavirkamiesten valmennusohjelman, sekä läjän irtokursseja HAUSissa.

Tehtävät HAUSissa

Sopimuksessa tehtäviksi määriteltiin mm. osallistuminen monimuotokoulutuksen kehittämiseen sekä HAUSin osaamiskartoituksen laatimiseen. Tarkkoja ja yksityiskohtaisia tehtäviä ei itselleni ollut tarpeen laatia sopimustasolla. Tehtäväkenttä eli pitkin rupeamaa. Käytännössä tehtäväni ovat jakautuneet eOppivan eli valtion yhteisen digitaalisen oppimisympäristön laatimisen sekä HAUSin oman osaamiskartoituksen välille.

Osaamiskartoitus prosessina oli huomattavasti tutumpi kuin toinen tehtäväkenttäni. Meillä oli hyvä, ammattitaitoinen tiimi, jonka kanssa työskentely oli helppoa. Lisäksi HAUSilaiset ovat kehittämismyönteistä väkeä, joten ketään ei tarvinnut erityisesti motivoida kehittämishankkeisiin tai työpajoihin. Voipa työpajan vetäjä saada helposti omnipotenssiharhan omista kyvyistään – niin itsestään fasilitointi sujuu hyvin pienillä tuuppauksilla.

eOppiva puolestaan oli Monty Python -termillä ”and now it's time for something completely different”. Lähes kaikki hankkeessa oli uutta. Olen toki tehnyt koulutusvideoita paljonkin, mutta saatuani paljon oppia asiasta, omat työt tuntuvat lähinnä kiusallisilta “Henkilöstöpäällikkö Reinikainen tuudittaa teidät uneen” -tyyppisiltä horinoilta. ”Tein itse ja säästin”-mentaliteetti virastoilla voi olla taloudellisesti edullisempaa, mutta laatu voi olla piirikunnallisempaa tasoa. eOppiva pakotti ja pakottaa minut jatkuvasti epämukavuusalueelle, jossa ei voi ammentaa aikaisemmasta osaamisesta. Olen oppinut valtavasti palvelumuotoilusta, asiakasprosesseista, verkkopedagogiasta ja jopa tekoälystä!

Kahden organisaation välillä

Minulta on kysytty, kuinka kahden organisaation tehtäviä pystyy tekemään yhtä aikaa. Helppoa se ei ole ja kieltämättä tämä on raskas malli. Avainsana on joustavuus. Kumpikin organisaatio on kulttuuriltaan hyvin joustava ja antaa paljon liikkumatilaa. Näin ollen olen voinut hätätilassa tehdä ristiin tehtäviä ilman suurempaa hallinnollista säätämistä. Koska järjestely on määräaikainen, sen kyllä kestää, jos ei ole työtunteja laskevaa tyyppiä. Opiskelen samalla toista maisterintutkintoani ja olen voinut hyödyntää tehtäväkiertoa melko täyspainoisesti erilaisten esseiden ja pohdintojen taustamateriaalina, joten sikälikin tämä on aika hyvä ratkaisu. Lisäksi tulostavoitteet täytyy tehdä realistisiksi.

Mitä kehittäisin henkilökierrossa?

Sopimuksen hallinnollinen puoli oli helppoa, kun sopimuspohjat olivat valmiit. Lisäksi lainsäädäntökin saatiin tukemaan osa-aikaista henkilökiertoa, mikä tietysti lievittää lainkuuliaisen virkamiehen ahdistusta. Hallinnollinen menettely oli siis varsin kevyt ja joustava asenne helpotti sitä entisestään.

Alussa sanoin, ettei tehtävien tarkka sopiminen sopimustasolla ole mielestäni erityisen tärkeää. Mandaatin laajuudesta olisi kuitenkin hyvä sopia, jotta tulija tietää oman liikkumavaransa. Sitten kun tehtäväkierto alkaa, jotkut suuntimat on hyvä olla alkuvaiheessa. Etenkin alkuun voi mennä tehokasta peliaikaa hukkaan, jos ihmisiä on vaikea tavoittaa kiireiden takia. Vaikka nollasta harvemmin täytyy aloittaa, henkilökiertolaisen perehdyttämiseen kannattaa varata aikaa. Ja henkilökiertolaiselta vaaditaan omaa aloitekykyä ja rohkeutta tehdä itsensä tykö erilaisissa tilanteissa.

Hurskaaksi lopuksi

Oma henkilökiertoni lähestyy loppuaan. Olo on aika paljon viisaampi kuin puolisen vuotta sitten. Samalla fiilis on erittäin etuoikeutettu, koska onhan aika luksusta saada tutustua näin pehmeästi uuteen organisaatioon. Olen päässyt osallistumaan todella mielenkiintoisiin projekteihin ja yhtenä huippuhetkenä jäi mieleen keskustelu sambialaisen kollegan kanssa. Oli aika hykerryttävää havaita, että aivan samat kysymykset ja ongelmat pyörivät HR-ammattilaisen pöydällä, vaikka linnuntietä etäisyyttä on tuhansia kilometrejä. Lisäksi olen päässyt osallistumaan koko valtion koulutuksen muuttavaan eOppiva-projektiin, joka on vaatinut niin paljon uuden oppimista, että eiköhän se dementia vähän kauemmaksi siirtynyt.

 

Aino Heikkinen

Henkilökiertolainen / HAUS

Henkilöstöpäällikkö / Kansallisarkisto


Kuva: Janina Himberg

 

| Categories: HAUS, Valtionhallinto | Tags: | View Count: (2345) | Return

Post a Comment