Kuukauden asiantuntija: professori Juhani Wikström
Julkaistu 20.11.2006
Tuottavuus ja substanssijohtaminen ovat Suomessa maailman huippuluokkaa. Vuorovaikutustaidoissa olemme vielä amatöörejä. Siltä alueelta löytyvätkin tulevaisuuden kilpailukyvyn avaimet.
Hollantilainen filosofi Benedictus Spinoza (1632-1677) antoi jo 1600-luvulla jälkipolville onnistumisen avaimet yhteisöjen ja yritysten menestymiselle: ilo ja luovuus ruokkivat toisiaan, eivätkä ne synny tyhjiössä, vaan yhteisössä sen jäsenten antaman palautteen kautta.
- Nykyajan yritysjohtajan kannattaisi tälläkin vuosisadalla perehtyä Spinozan ajatuksiin. Suomalaisilla johtajilla on erinomaiset valmiudet substanssijohtamistaidoissa, mutta meiltä puuttuu usein ihmisjohtamisen näkökulma kokonaan.
Vieläkin ajatellaan usein, että palkkapäivä on työntekijälle riittävä kannustin, vuosikymmenen työterveysvaikuttajapalkinnon saanut Valtiokonttorin ylilääkäri, professori Juhani Wikström muistuttaa.
Tutkimukset osoittavat kiistattomasti, että työyhteisö, työn psyykkinen haastavuus, työn itsenäisyys ja mahdollisuus vaikuttaa työn sisältöön sekä se, että omaan osaamiseen luotetaan työpaikalla, ovat ykkösasioita hyvän työmotivaation saavuttamisessa. Ja työmotivaatio on edellytys myös luovuuden ylläpitämiseen.
Vuorovaikutustaidot kunniaan
- Vuorovaikutustaitojen opettelemiseen on olemassa todellinen sosiaalinen tilaus. Näistä asioista on onneksi alettu puhua yhä enemmän ja on myös jo alettu ymmärtää, että ne muodostavat varsinkin täällä meillä todellisen käyttämättömän voimavarareservin. Millainen menestystarina Suomi olisikaan, jos olisimme yhtä hyviä vuorovaikutustaidoissa kuin olemme teknisinä suorittajina? Wikström kyselee.
- Ja kuitenkin on jopa todettu, että ihmisten yleisin lahjakkuuden alue on vuorovaikutustaidot. Mutta kun niitä ei ole toistaiseksi työelämässä juurikaan arvostettu, ne ovat jääneet kovasti kesannolle. Ne loisivat kuitenkin jokaisessa työyhteisössä vankan pohjan ilolle ja luovuudelle ja sitä kautta myös loistavalle kilpailukyvylle, Wikström muistuttaa.
Näköalattomuus vie burn outiin
Wikström on kovasti huolissaan siitä inhimillisten resurssien tuhlauksesta, jota Suomessa on harrastettu varsinkin 90-luvun laman jälkeisenä aikana. Hän peräänkuuluttaa vanhan kunnon patruunahengen uudestisyntymistä. - On hirvittävän surullista nähdä tapauksia, joissa varsinkin IT-alan nuoria lahjakkuuksia on ryöstäviljelty niin, että he ovat palaneet loppuun jo alle kolmikymppisinä. Työterveydenhuollollakaan ei ole sitten tilanteen kohentamiseksi tarjota juurikaan muita hoitokeinoja kuin mielialalääkkeitä, Wikström epäilee.
- Nuorilla on myös tänä päivänä huolestuttavan paljon vain määräaikaisia työsuhteita. Kuitenkin yksi ihmisen perustarpeista on turvallisuuden tunteminen. Pätkätöistö se puuttuu. Eivätkä ne tietenkään myöskään innosta työpaikkaan ja työhön sitoutumiseen. Sekä työnantaja että -tekijä ovat sellaisissa tilanteissa häviäjiä, Wikström epäilee.
Vastuullisella tavalla toimiva työnantaja voisi siten myös olla melko varma siitä, että hänen palveluksessaan olevien nuorten luovuus ja lahjakkuus myös pysyy niitä tarvitsevan yrityksen käytettävissä.
- Hän muistuttaa, että Suomi on pieni maa ja inhimillisten resurssien tuhlaukseen meillä ei ole varaa. Kun suuret ikäluokat lähtevät eläkkeelle, jokaista suomalaista työntekijää tullaan tarvitsemaan. Myös neli-viisikymppisiä ”senioreja” kohtaan olisi jo aika ruveta osoittamaan työpaikalla suurempaa arvostusta, sillä heitä tullaan varmasti vastaisuudessa tarvitsemaan vielä kuusikymppisinäkin, Wikströn heittää.Hän ihmetteleekin sitä, että monilla suomalaisilla työpaikoilla esiintyy ikärasismia vielä tässäkin tilanteessa, kun työvoimapula on aivan varmasti edessä alle viiden vuoden päästä.
- Työyhteisö voi todistetusti parhaiten, jos siinä on mahdollisimman erilaisia ja eri-ikäisiä jäseniä. Kokemuksen arvoa ei kannata aliarvioida. Eräs viisas yritysjohtaja sanoikin kerran, että meidän yrityksemme ei tarvitse käveleviä tietosanakirjoja, vaan ihmisiä, joilla on kokemuksen tuomaa näkemystä yrityksemme tarpeista, Wikström alleviivaa.
- Voin vakuuttaa, että sellaisessa työyhteisössä, jossa vuorovaikutustaidot ovat hyvät, työ turvattua ja työntekijät terveitä sekä tyytyväisiä, myös ilo ja luovuus kukoistavat, Wiktsröm summaa.
Teksti: Marita Kuokkanen
Kuva: Pekka Sipola
Haastattelu on julkaistu kokonaisuudessaan HAUS -asiakaslehdessä 3/2006.
46 v pätkätyöläinen
Kunpa joku työantaja ajattelisi minunkin kohdallani kuten artikkelissa. Olen tehnyt pätkätyötä n. 15 vuotta. Työpaikat ovat menneet konkurssiin tai sanoneet irti työtekijöitä. Tähän ns. B-ryhmään olen aina sopivasti kuulunut. Nyt on ikää jo 46 vuotta ja taas yksi määräaikainen työsuhde ohitse. Olen laittanut päivittäin työhakemuksia mutta ei vaan tärppää.Työkokemusta on vaikka miten paljon mutta aina joku nuorempi vie paikat. Niin 46 vuotiaillakin on talovelkaa yms. Työelämässä pitäisi pysyä mukana vielä n. 15-20 vuotta. Miten se on mahdollista nyky Suomessa?