Ylikirjastonhoitaja Ari Muhonen Aalto-yliopistosta: Kirjastojen verkkopalvelujen haasteet
Julkaistu 06.04.2010
Kirjastojen toimintaympäristö on voimakkaasti muuttunut viimeisen viidentoista vuoden aikana. Perinteisen painetun aineiston rinnalle ja monin osin korvaajaksikin ovat nousseet erilaiset verkkoaineistot. Uuden asiakassukupolven tottuneisuus Internetin käyttöön asettaa kirjastolle uusia vaatimuksia palvelutarjontaan ja -tasoon. Asiakkaiden tarpeet erilaistuvat; massatarjonta ei kelpaa, vaan tuotteet pitää räätälöidä. Kirjastoilla riittää haasteita uudessa ympäristössä.
Sana "kirjasto" tuo ihmisten mieleen tyypillisesti kuvan hiljaisesta, kirjojen täyttämästä tilasta, jossa vanhempi rouvashenkilö pitää tiukkaa kuria. Stereotypia on yllättävän sitkeä, vaikka todellisuus on vallan toinen. Melkoinen osa kirjaston toiminnoista on sähköisessä verkossa ja tilat ovat aktiivisia keskuksia, joissa tapahtuu paljon. Toki perinteinen lukurauhakin taataan osaan tiloja sitä kaipaaville.
Kirjastot elävät vanhan ja uuden rajalla, jalat molemmilla puolilla viivaa. Tilannetta kuvataankin hybridiksi. Vanha paperimuotoinen aineisto on edelleen suosittua, mutta sen rinnalle ovat astuneet sähköiset mediat. Kirjasto on juuri nyt mitä mielenkiintoisin työpaikka!
Aineistot tuplana
Sanoma- ja erikoislehdet, sanakirjat sekä hakuteokset ovat verkossa käytettävimmillään. Kirja pärjää kuitenkin edelleen käyttöliittymänä, vaikka sen sähköiset sisaret, Kindlet, iPadit ja muut, ovat kolkuttelemassa ovella. Nämä maailmat elävät rinnan vielä ainakin sukupolven ajan ja siksi kirjastojen pitää hankkia molempia aineistotyyppejä. Budjetit venyvät, mutta vaihtoehtoa ei ole.
Asiakkaille tämä uusi tilanne näkyy tarjonnan monipuolistumisena. Internetin valtava vapaasti käytettävissä oleva tieto antaa illuusion, että kaikki on kaikkien saatavilla. Tieto koetaan sähkön kaltaiseksi hyödykkeeksi: piuha seinään ja kaikki toimii. Valitettavasti monet aineistot ovat kuitenkin maksullisia ja kirjaston asiakkaiden käytettävissä vain siksi, että kirjasto hankkii niihin käyttöoikeuden. Näin on ennen kaikkea tieteellisten aineistojen kohdalla, joiden lisenssimaksut ovat hyvinkin korkeita.
Lisensiointi on merkinnyt kirjastoille aivan uutta toimintatapaa. Ostamalla kirjat kirjastot saavat niihin omistusoikeuden ja mahdollisuuden antaa ne vapaasti asiakkaidensa lainattavaksi. Sähköiset aineistot lisensioidaan, jolloin niihin saadaan käyttöoikeus, sekin yleensä rajattu. Tämä on johtanut asiakkaiden eriarvoistumiseen. Kirjaston taustayhteisö saa materiaalin käyttöönsä missä tahansa ja milloin tahansa, muut pääsevät katsomaan sitä vain kirjaston tiloissa. Etenkin yleisille kirjastoille tämä on ongelma. Mikä on niiden taustayhteisö, kaikki kunnan asukkaat? Tämä on yksi syy, miksi yleisiin kirjastoihin on vaikeaa hankkia elektronista aineistoa.
Käytettävyys kunniaan
Kirjastoilla on vuosituhansien perinteet tiedon keräämisessä, järjestämisessä, tallentamisessa ja käyttöönannossa. Tämä perustehtävä ei ole muuttunut miksikään, vaikka verkkoaineistot ovat mullistaneet tiedon jakelun. Palvelutarjontaa on kuitenkin pitänyt muuttaa. Kirjastojen on pitänyt luoda sähköiset palvelut. Verkkosivusto onkin vähintään yhtä tärkeä asiakasrajapinta kuin lainatiski.
Toinen merkittävä tekijä palveluiden uudistamisessa on asiakkaiden tarpeiden entistä parempi huomioon ottaminen. Tärkeää on asiakkaan tunteminen. Omassa kirjastossani olemme luoneet apuvälineeksi asiakkaan elinkaarimallin. Ihmisen tiedontarpeet muuttuvat eri elämäntilanteissa. Kirjaston pitää pystyä tunnistamaan nämä ja vastaamaan tarpeisiin sopivalla tavalla. Tämä johtaa palveluiden räätälöimiseen. Kirjastojen pitää tuotteistaa palveluitaan entistä enemmän.
Kaksisuuntainen tiedonvälitys
Verkko on muuttanut kirjaston tehtävän yksisuuntaisesta kaksisuuntaiseksi. Enää ei riitä, että kirjasto hankkii tietoa asiakkaidensa käyttöön. Siltä odotetaan entistä enemmän panostusta myös tiedon levittämiseen oman yhteisönsä kirjallisten tulosten julkaisijana. Tämä on seurausta toisaalta vaatimuksista tiedon vapaasta saatavuudesta (open access) ja tiedekirjastojen omien taustaorganisaatioiden brandin luomisesta. Yleisille kirjastoille luontevaa on tarjota väyliä omien asiakkaidensa luovuuden edesauttamiseen.
Ratkaisu
Verkon ja sähköiösten medioiden luomat uudet haasteet ovat kirjastoissa ratkaistavissa vanhalla hyvällä keinolla: osaavalla henkilökunnalla. Juuri se on aineistojen ohella kirjastojen olemassaolon ydin. Stereotypian "kurinpitäjien" tilalle tarvitaan nyt moniosaajia, jotka hallitsevat niin aineistot, tiedon etsinnän, opettamisen kuin sähköisenkin maailman. Tämä edellyttää jatkuvaa ammattitaidon ylläpitoa kouluttautumalla. Kirjastojen on panostettava henkilökuntaansa pärjätäkseen.
Ari Muhonen
ylikirjastonhoitaja
Aalto-yliopiston kirjasto
HAUS kouluttaa
Kommentit:
Ei kommentteja toistaiseksi.