Mikä on yhteistä johtamisvalmennuksessa?

Valtionhallinnon johdon valmennuksen tilasta, tulevaisuuden näkymistä ja yleisistä ja yhteisistä vaatimuksista on keskusteltu muun muassa pääjohtajakunnassa, johdon kehittäjien verkostoissa, Valtion henkilöstöjohdon foorumissa ja HAUS:n johtamisvalmennuksen asiakasneuvottelukunnassa. Kysymystä ja vastauksia voi tarkentaa ainakin kolmeen tulokulmaan: 1) Tarve: missä määrin tarve johtamisvalmennukseen on yhteistä eri puolilla hallintoa? 2) Sisältö: missä määrin valmennuksen sisältö on valtionhallinnolle yhteistä vai missä määrin valmennuksen sisältö muovautuu organisaatioiden omista tarpeista lähtien? 3) Toteutus: missä määrin valmennusta toteutetaan yhteisesti?

Tarve on yhteistä

Ensimmäiseen kysymykseen on helpoin vastata: Hallinnossa on laajalti kysyntää ammattimaiselle johtamiselle. Taustalla on sekä meneillään olevat ja ennakoidut muutokset toimintaympäristössä, hallinnon rakenteissa ja toimintaperusteissa että henkilöstössä. Erityisesti johtajien ja esimiesten mittava eläköityminen luo alustaa uuden johtajasukupolven syntymiselle ja kasvamiselle tehtäviinsä.

Ajatus siitä, että valtion yksiköt voivat olla tuloksellisia, muutoskykyisiä ja hyvinvoivia vain jos johtaminen on hyvää, näkyy selvästi myös HAUSin tekemässä asiakaskyselyssä, joka lähetettiin syksyllä virastojen henkilöstöjohtajille ja johdon kehittäjille. Ammattimaisen johtamisen vaatimus sisältyy myös valtionhallinnon yhteiseen johtajapolitiikkaan.

Moninaiset johtamistehtävät edellyttävät moninaista kehittämistä – ja yhteisiä malleja

Toinen kysymys, missä määrin valmennuksen sisällölliset tarpeet ovat samanlaisia tai erilaisia eri puolilla hallintoa, avaa näkymät sekä hallinnon moninaisuuteen että sen yhtenäisyyteen. Yhtäältä on selvää, että moninaisia johtamistehtäviä on kehitettävä moninaisin sisällöin ja keinoin. Esimerkiksi ns. ydinvaltiotehtävissä johtamisen sisältö on osin erilaista kuin liiketoiminta- ja palvelutehtävissä, joten valmennuksenkin on oltava painotukseltaan erilaista. Lisäksi samoilla tehtäväalueilla eri virastot voivat olla hyvinkin erilaisessa kehitysvaiheessa ja erilaisten valmennushaasteiden edessä.
Toisaalta valtionhallinnon johtamistehtävissä on paljolti yhteistä. Tämä yhteinen halutaan yhä useammin nähdä valtionhallinnon vahvuutena ja jopa välttämättömyytenä tulevaisuudessa. Hallinnon kehittämisen linjaukset, muun muassa konserniohjauksen ja poikkihallinnollisuuden vahvistaminen toteutuvat parhaiten vain riittävän yhtenäisessä toiminta- ja johtamiskulttuurissa. Tämä puolestaan edellyttää sekä osaamiseltaan että arvoiltaan ja asenteiltaan riittävän yhtenäistä julkisten johtajien ammattikuntaa. Näitä yhteisiä vaatimuksia, ja samalla kuvaa hyvästä johtamisesta on avattu valtioneuvoston ohjesäännössä ylimmän virkamiesjohdon valintakriteereissä. Valintatilanteissa johtamistaito osoitetaan seuraavilla alueilla:

•    tulosten aikaansaaminen ja organisaation ohjaaminen,
•    henkilöjohtaminen ja työyhteisöjen rakentaminen,
•    prosessien tehokkuuden ja laadun parantaminen sekä toimintojen valvonta ja
•    toimintaympäristössä vaikuttaminen ja muutosten johtaminen.

Lisäksi kaikilta ylimmiltä johtajilta edellytetään julkishallinnon yleisasiantuntemusta, tehtävään edellyttämään perehtyneisyyttä EU-asioiden johtamiseen ja kykyä ja halua jatkuvaan henkilökohtaiseen kehittymiseen.

Edellisten osaamisvaatimusten täsmentäminen eri tehtäväaluille ja organisaatiotasoille on tärkeää.  Kuvaukset hyvästä johtamisesta antavat selkeitä viitteitä myös muiden johtajien ja esimiesten kehittämiselle ja ura-ajattelulle. Ne kartoittavat myös johdon kehittämistä, muun muassa yhteisten valmennusohjelmien toteutusta.

Yhteinen valmennus on yhteiseksi tekemistä

Kolmanneksi on vastattava siihen, mihin yhteisiä johtamisvalmennusohjelmia tarvitaan? Samat valmennuksen sisällöt voivat sisältyä sekä yhteisiin ohjelmiin että organisaatiokohtaisiin ohjelmiin. Vastauksia yhteisten ohjelmien puolesta on ainakin kaksi: Silloin kun valmennuksen tarve ja sisältö on yhteinen, niin valmennus on viisasta toteuttaa yhteisesti sekä laadun että kustannustehokkuuden kannalta. Tästä on kyse myös valtionhallinnon koulutuksen hankintastrategiassa.
Mielenkiintoisempi vastaus liittyy valmennuksen toteutuksen ja sisällön väliseen yhteyteen: parhaimmillaan yhteiset ohjelmat on rakennettu siten, että ne tukevat osanottajien keskinäistä vuorovaikutusta ja oppimista ja virastojen yhteisiin johtamishaasteisiin valmistautumista. Kurssilla osaaminen ja innovaatiot liikkuvat virastosta toiseen (esimerkkejä palautteesta: ”parasta antia valmennusohjelmassa oli keskinäiset keskustelut”, ”kurssilla oli hyödyllistä vertailla kokemuksia ja oppia suoraan toisilta”). Nämä ovat keskeisiä perusteluita myös HAUSin toteuttamille VALTIO-ohjelmille, kuten VALTIO-VIRE, VALTIO-JOKO ja VALTIO-JUST -ohjelmille (ks. kuva). Ohjelmat eivät ole vain yhdessä tekemistä vaan myös yhteiseksi tekemistä.

Ari Holopainen
johtaja
HAUS kehittämiskeskus Oy